tiistai 25. huhtikuuta 2017

Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 71-80

Haluttaako? Niin kysytään suorasukaisesti yhdessä tämän kirjalistan kirjan kannessa.
Tuossa työpöydän vieressä ikkunan alla kirjahyllyssä on puolentoista metrin verran hyllytilaa avioliittokirjoille. Olen ostanut niitä vuosien varrella niin uusina kuin kirpparilöytöinäkin. Esittelen tässä niistä kymmenen. Ihan lyhyesti vain!


Kun hyvä kirja on kirppikseltä löytynyt, niin olen ostanut, vaikka omassa hyllyssä se jo olisi. Ajatus on ollut, että aina sopivan tilaisuuden tullen näitä avioliittokirjoja voi sitten antaa lahjaksi eteenpäin. Yhdelle häitä suunnittelevalle parille annoin tässä keväällä hyllystäni viisi kirjaa lahjaksi. Sanoin terveisiksi, että häät ovat vasta viiden kuukauden kuluttua - tästä saatte yhden kirjan / kuukausi luettavaksi. Näiden lukeminen on teille tarpeellista ja sopivaa valmistautumista häiden jälkeiseen elämään.

Valitsin kymmenen kirjaa hyllystä listani kirjoiksi 71-80. Tässä ne ovat:

71) Betsy Williams: 101 vinkkiä miten pidätte rakkautenne elävänä. Kustannus Oy Uusi Tie 2011.
Kirjan nimi jo hymyilyttää. Se antaa vihjeen siitä, että paljon voidaan tehdä ja keinot eivät hevin kesken lopu. Yksi vihje on aina yhdellä aukeamalla. Kirja on siitäkin hyvä, että vihjeet ovat todella lyhyitä, jolloin hidaslukuinen aviomieskin jaksaa niitä lukea tai ainakin kuunnella jos vaimo lukee ääneen. Vihjeen 81 teksti on loppulauseessa lyhennetty kehotukseksi "Nimetkää kotinne nalkutusvapaaksi vyöhykkeeksi". 

72) David Augsburger: Rakkaus voi kestää. Karas-Sana 1995.
Augsburgerin idea on, että avioliitto on kasvun mahdollisuus ja kasvutarina. Kasvu tarvitsee vuosia ja siksi on tässäkin mielessä harmi, että niin moni avioliitto päättyy ennen kuin kasvua on päässyt tapahtumaan. Uudessa liitossa sitten taas pikkuhiljaa lähdetään sille kasvun tielle. Osan asioita joutuu opettelemaan / niissä kasvamaan uudelleen. - Onko siis niin, että yksi syy avioeroihin onkin juuri siinä, että ihminen ei uskalla / ei näe tarpeelliseksi kasvaa? Siinäpä kysymys. 


73) Sakari Kähkönen: Hyvään avioliittoon. Kustannus Oy Uusi Tie 2002.
"...että puolet avioeroista olisi kohtuullisen helposti vältettävissä, jos puolisot olisivat aikuisella tavalla tietoisia sisäisistä vaikuttimistaan ja niiden syntyyn vaikuttaneista seikoista." 

74) Gordon MacDonald: Ihanasti naimisissa. Päivä Oy 1999.
"Ihanasti naimisissa on käytännöllinen, sielunhoidollinen ja henkilökohtainen kirja. Tekijä kertoo myös omasta uskottomuudestaan ja parisuhteen eheytymisestä uudelleen."

75) Gary Smalley, Ted Cunningham: Seksin salaisuus. Intiimin läheisyyden ihme. Päivä Oy 2012.
"Kirjassaan Smalley ja Cunningham paljastavat salaisuuksia, jotka saavat tunneilmaston lämpenemään sekä makuuhuoneessa että sen ulkopuolella. Valaisevaa luettavaa avioon aikoville ja aviossa oleville!"


76) Steve Ayers: Seksi ja tunteet. Sley-kirjat 1997.
"Tässä kirjassa puhutaan suoraan ja rehellisesti tunteista, jotka kuuluvat erottamattomasti rakkaussuhteeseen - ihastuksesta, kaipauksesta, häpeästä, syyllisyydestä. ja mahdollisuudesta aloittaa aina alusta."

77) John Gray: Mars ja Venus vuoteessa. WSOY 2002.
"Voiko intohimo kestää avioliitossa tai parisuhteessa? Voivatko miehet ja naiset ymmärtää toistensa seksuaalisia tarpeita?"
John Gray on kirjoittanut useampia parisuhdekirjoja idealla 'miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta'. Ovat siis erilaisia ja se on syytä tajuta viimeistään siinä vaiheessa kun tavarat kannetaan yhteiseen asuntoon. Grayn kirjat aiheesta ovat hyvinkin lukemisen arvoisia.
 
78) Leena Hattunen: Haluttaako? Seksuaalisen halun ääriviivoja. Kirjapaja 2007.
"Keväisin hormonit hyrräävät, työpäivän päätteeksi ei jaksaisi ja lauantaisaunan jälkeen on ollut tapana. Toiset saavat, mutta meillä sen kun pihdataan. Halu ja haluamattomuus puhututtavat ja askarruttavat. Mistä oikein puhumme kun puhumme halusta?"

79) Kaija Maria ja Lari Junkkari: Läsnä ja lähellä. Seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Otava 2006.
"Kaija Maria ja Lari Junkkari auttavat etsimään tietä kestävään ja uusiutuvaan parisuhteeseen elämänkaaren eri vaiheissa. Suorituskeskeisyyden sijaan he korostavat kirjassaan seksuaalisen läsnäolon ja aidon läheisyyden tärkeyttä suhteessa."


80) Markman, Stanley, Blumberg: Riitele rakentavasti parisuhde paremmmaksi. WSOY 1997.
Kirjan alkusanoista lainattua: "Mikään ei tee ihmistä onnettomammaksi ja autuaammaksi kuin avioliitto. Siitä huolimatta hän solmii avioliiton ilman minkäänlaista koulutusta. Ajokortin saamiseksi on osoitettava taitonsa, mutta avioliittoluvan saa pelkällä nimikirjoituksella. Riitele rakentavasti ...on tärkeää luettavaa kaikille pariskunnille, jotka pitävät liittoaan arvokkaana. Dean S. Edell. "


Lainaukset esittelyissä ovat kirjojen takakansien teksteistä jos muuta ei mainita. Valitsin kirjat hyllystäni sen enempi valikoimatta. Monta muutakin olisin voinut sieltä listalle nostaa, mutta ehkäpä ainakin joku niistä jos näistäkin tulee jatkossa tarkempaan esittelyyn blogissani. Aihe on nimittäin sen verran tärkeä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Wanyama ja OSY:n perkolaattori ovat hyvä yhdistelmä.

Ihan ensiksi kun katselin kahvipaketin kyljessä olevaa norsun kuvaa, tuli mieleen, että liekö tämä Wanyama sitä kuuluisaa norsunkakkakahvia? Muistin, että maailman kallein kahvi on se, joka papuina syötetään norsuille ja sitten kun pavut tulevat "paahtimon" toisesta päästä ulos, saadaan maistuva ja kallis kahvi?


No onneksi sitten muistin, että ei se kallis kahvi, Kopi Luwak, (linkki on Wikipedian sivulle) käykään norsun läpi, vaan sivettikissan läpi. - Niin sitä voi ihminen erehtyä. Tässä Wanyama-paketissa nuo norsun kuvat lienevät vain siksi, että Arviiti (Arvid Nordquist) tukee African Wildlife Foundation -järjestöä villieläinten suojelussa.

Jos nyt joku innostuu Kopi Luwak -kahvista, niin onhan se kallista. Tästä linkistä sitä saa tilata 100 gramman pusseissa hintaan 33,40 euroa / pussi. Puolen kilon paketille sitten tuleekin hintaa jo...

No, jospa unohdan Kopi Luwakin ja siirryn tähän Wanyama - kahviin, joka sekin on todella hyvä tummapaahtoinen kahvi. Sen pavut ovat Arabicaa ja pavut ovat pääosaltaan Afrikassa tuotettuja. Höysteenä Wanyamassa on kuulemma vähän Brasilialaista kahvia. Niin kuin olen tainnut ennenkin sanoa, niin Arviitin kahvit ovat suosikkejani heti Zoegan jälkeen. Laatu on parasta ykkösluokkaa.

Kuvassa kahvipaketin vieressä on raumalaisen OSY-tehtaan valmistama perkolaattoripannu. Pannu on jostakin 50-60 lukujen tienoilta ja siinä on hieno lasinuppi kannessa.

OSY:n pannun kyljessä on alunperin ollut tarra, jossa on ollut teksti "Ammussytytin Oy, Rauma, OSY"

OSYn historia nimittäin alkoi 20-luvun lopulla tykistön sytyttimien valmistuksella ja sota-aikana sitten tehdas tuotti tykistön ammuksia ja kranaatteja. Se bisnes sitten loppui aikanaan sattuneesta syystä kun kranaattien menekki pääsi pienenemään. Sitten siirryttiin vesihanojen valmistukseen ja siitähän ei enää ollutkaan pitkä hyppäys maitotonkkien, kattiloiden ja muiden alumiinisten kotitaloustavaroiden tekemiseen. Niissä vaiheissa tuo perkolaattorikin tuli yhdeksi OSY-tehtaan tuotteeksi. Nämä tiedot tästä blogista.

Vasemmalla kuvassa näkyy perkolaattorikeittimien iso idea. Siis syy miksi sillä saa niin hyvää kahvia, näkyy tässä kuvassa.
Syy on siinä, että kahvijauhe laitetaan tuohon kuvassa näkyvän pieniä reikiä täynnä olevan kannen alla olevaan sihtiin. Kun kahvi valmistetaan, tuosta reikälevyn keskellä olevasta putkesta pulputtaa ensin vesi kahvijauheen päälle ja kohta vesi aikansa pulputettuaan on jo muuttumassa kahviksi. Näitä perkolaattoreita sanotaankin usein pulputuspannuiksi. Nimi on hyvin valmistusmenetelmää kuvaava.

Jos vertaa perkolaattoria pressopannuun, niin se iso ero on siinä, että presso-pannussa se kahvijauhe jää pannun pohjalle kahvin valmistuttua. Perkolaattorissa jauheet jäävät tuohon sihtiin, eivätkä ole enää kosketuksissa valmiin kahvin kanssa niin kuin pressossa ovat.

Jos et ole tutustunut perkolaattorien sisuskaluihin, niin tästä alta näet sen ytimen kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tämä OSY-perkolaattori löysi tiensä meille Kivimäen emännän blogin kautta. Huomasin hänen bloginsa kuvista, että vanhaa taloa siivotessaan he olivat löytäneet tämän pannun. Laitoin emännälle viestin, että voisiko tuon ostaa. Kaupat syntyivät ja niin pannu tuli meille ja monet kahvit sillä on jo keitetty.

Kahvit tuli keitettyä ja juotuakin tätä kirjoitellessa. Hyvää oli!



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Aune Mikkonen: Kotona viidakkokylässä

Kirja Kotona viidakkokylässä kertoo tapauksen, jossa nainen joutuu miettimään kristityn aviomiehensä rakkaudettomuutta vaimoaan kohtaan. Vaimo kertoo huolensa lähetystyöntekijälle, joka ihmettelee, että miten niin miehesi ei rakasta sinua? Vaimo vastaa surullisena, että mies on kyllä muuten hyvä, mutta hän ei koskaan lyö minua.
Kirjan kotikylä on Papua-Uusi-Guinean viidakossa, ja kylän vanhan kulttuurin mukaan mies, joka ei lyönyt vaimoaan kohtuullisesti, ei välittänyt vaimostaan.


Papua on siitä erikoinen valtio, että sen kuusi ja puoli miljoonaa asukasta puhuvat 832 eri kieltä äidinkielenään. Ongelmana on se, että yli puolella noista kielistä ei ole kirjoitettua muotoa, ei kielioppia eikä tietysti mitään luettavaa tekstiä.

Kirja kertoo  kuinka Pirkko Luoma lähti kolmikymppisenä raamatunkäännöstyöhön Papualle vuonna 1978 ja asui siellä aivan vähää vaille kolmekymmentä vuotta.  Papualla hän löysi kotikylänsä urim-heimon keskuudesta, opetteli työtoverinsa kanssa heimon kielen, teki kielelle aakkoset ja kieliopin ja samalla he alkoivat kääntää raamattua heimon kielelle.

Me joilla kirjoitettu äidinkieli on "aina" ollut, emme ihan helposti tajua kuinka suuriarvoinen lahja se on meille. Luoman tarinan luettuaan ymmärrys oman kielen merkityksestä ainakin jonkin verran aukeaa.

Usein kuulee kritisoitavan lähetystyöntekijöiden työtä sen suhteen, että miksi ei niiden ihmisten siellä kaukana anneta olla rauhassa, vaan mennään tuhoamaan heidän kulttuuriaan. Joskus tuo kritiikki on varmaan ainakin osaksi oikeaan osuvaa, varsinkin jos kristillisyys on mielletty vain länsimaisen kulttuurin viemisenä kaukaisiin maihin.

Kotona viidakkokylässä kertoo paikallisen kulttuurin hyviä puolia tukevasta lähetystyöstä. Oman kirjakielen luominen oli aivan ykkösjuttu urimilaisille ja jo se edelleenkin vahvistaa heidän omaa identiteettiä.

Kristillinen usko ja Raamatun tekstit äidinkielellä luettuna toki muovaavat kulttuuria. Osa heimon kulttuuria oli henkien pelko, joka leimasi heimon koko elämää. Siihen kristillinen usko toi sanomaa hyvästä Jumalasta, joka on voimakkaampi kuin nuo pelottavat henget. Monet urimilaiset saavat oppia tuntemaan Jumalan, jota ei tarvitse pelätä, koska Jumala on rakastava ja hyvä Jumala.

Kulttuuri muuttui siltäkin osin, että miehen ja vaimon suhteen hyvyyttä ja keskinäistä rakkautta ei enää tarvinnut vahvistaa sillä, että mies löi vaimoaan. Pikkuhiljaa hyväksyttiin, että rakkaus ei tarvinnut merkikseen vaimolle annettua kohtuullista selkäsaunaa.

Urimin kielessä heijastuu luonnon ehdoilla elävän viidakkoheimon elämä. Se tekee itämaisen kulttuurin keskellä syntyneen Raamatun kääntämisen perin haasteelliseksi. Kaikille Raamatun sanoille ei ollut urimissa selkeää vastinetta ja sopivan sanan löytämiseksi piti kääntäjien tehdä paljon töitä. Yksi esimerkki tästä: sapatti. Se käännettiin urimiksi ilmaisulla päivä, jolloin istutaan hengähtämään. Parannuksen tekeminen on mahan kääntämistä ja katkeralla ihmisellä on paha maha. Sisuksien kääntely tarkoittaa urimin kielessä ajattelemista.

Jos haluat katsoa miltä urimin kieli näyttää kirjoitettuna, niin klikkaa tästä tai tästä.
Hyvä artikkeli Papuan kielitilanteesta ja raamatunkäännöstyön vaikutuksesta on myös tämä Suomen ulkoministeriön sivulta löytyvä juttu.

Kotona viidakkokylässä on kuvaus Pirkko Luoman elämästä ja kutsumuksesta, mutta samalla myös kuvaus lukijalle oudosta kulttuurista ja Jumalan sanan elämää positiivisesti muuttavasta vaikutuksesta.

Pirkon lähettäjinä olivat Suomen Lähetysseura ja Wycliffe -järjestö. 

Aune Mikkonen: Kotona viidakkokylässä. Pirkko Luoma Papua-Uudessa-Guineassa.
Sivuja 176.
Suomen Lähetysseura 2014.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Einar Odd Mortensen: Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa

Tosikertomukset seikkailuista erämaissa ovat aina kiinnostaneet lukijoita, varsinkin nuoria miehiä. Itse en enää uskalla sanoa kuuluvani nuorten miesten joukkoon, mutta silti Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa oli mielenkiintoinen luettava ja seikkailukirjaksi helposti määriteltävissä. Kirjan kannen teksti kuvaa sisältöä sanoilla "Karun kiehtova elämäni Pohjois-Kanadan erämaassa 1925-1928".



Einar Mortensen oli norjalainen kaupunkilaisnuorukainen kun hän innostuu lähtemään Kanadaan vuonna 1925. Siellä hän päätyy turkiskauppiaaksi intiaanireservaattiin ostamaan turkiksia ja myymään kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta intiaaneille. Hänellä ei ole mitään kokemusta alasta, mutta onhan erämaassa aikaa opetella.

Mortensen kirjoitti seikkailuvuosistaan käsikirjoituksen, jonka hänen sukulaisensa löysivät vasta vuosikymmenten jälkeen. Kirja julkaistiin Norjassa vuonna 2007  ja siten kaksi vuotta myöhemmin suomeksi.

Kirjan tarinan todeksi elänyt Einar kertoo, että hänellä oli perin romanttinen kuva intiaaneista, mutta pian Kanadassa hän sai huomata, että Viimeinen mohikaani -kirjan intiaanit olivat jo aikaa sitten kuolleet. "Nykypäivänä intiaanit ovat sekoitus omaa menneisyyttään ja valkoisen miehen nykypäivää."

Kirjan tapahtumat ovat siis hyvä kuvaus 20-luvun elämästä reservaatissa, intiaanien kulttuurista, joka oli muutoksessa, kauppakomppanian ahneudesta, mutta samalla se on myös kuvaus suurten erämaiden luonnosta.

Einar eli nuo kolmisen vuotta silmät ja korvat avoinna kaikelle kokemalleen ja niinpä kirjasta löytää monta kuvakulmaa. Kuvaukset intiaanien elämästä, luonteesta, samoin kuin valkoisten metsästäjien ja kauppiaiden elämästä ja näiden kahden kulttuurin kohtaamisesta saivat minut lukijana menemään kirjan läpi nopeasti. Seuraavalle sivulle ei tarvinnut itseään houkutella - niin mielenkiintoisia kuvaukset olivat.
   
Pienetkin asiat, niin kuin hyttyset, ovat saaneet tilaa sivukaupalla. On sanottava, että enpä ole koskaan lukenut niin todentuntuista kuvausta hyttysistä kuin luin tästä Mortensenin kirjasta. Reilun viiden sivun verran hän kuvaa sitä millaisia verenhimoisia petoja Kanadan erämaissa lentävät hyttyset ovat.

"Yksi kanadalaisen hyttysen nopeasti paljastuva ominaisuus on sen lähes yliluonnollinen kestävyys ja yritteliäisyys. Se voidaan lyödä raajarikoksi. mutta häiriintymättä ja huolettomana se jatkaa heti ryömimistä ja laahaantuu uuteen paikkaan." 

Kirja kunnon seikkailuista, niistä tosikertomuksista kiinnostuneille. Tämän luettuaan voi pykälän verran viisastuneena harkita itsekin Kanadan erämaihin lähtemistä.


"Joittenkin sisimmässä soi erämaan kutsu. Keskellä kulttuurin kangistavaa vaikutusta ja ahdistavaa hengettömyyttä jotkut alkavat kaivata villiä erämaata ja vapaata elämää luonnollisine iloineen ja suruineen..."

Einar Odd Mortensen: Turkiskaupiaana intiaanireservaatissa.
Suomentanut Marja-Liisa Tolvanen.
Sivuja 148.
Minerva Kustannus Oy 2009.