Elina Rautio: Minun paikkani. Tarinoita kutsumuksesta ja sen löytämisestä.

Elina Rautio on koonnut kirjaansa kahdentoista suomalaisen ihmisen henkilökohtaiset kertomukset oman kutsumuksen löytämisestä. Kirjan ihmiset ja heidän kutsumuksiensa toteutumiset ovat hyvinkin erilaisia. Oman tarinansa kertovat muun muassa pikaluistelija Mika Poutala, professori Matti Leisola, sijaisäiti Sisko Hellsten ja lähetystyöntekijä Milla Happonen.

Kirjan perusidea on siinä, että jokainen voi löytää oman kutsumuksensa ja toisen kutsumus ei ole toista arvokkaampi. Tätä ideaa käsitellään näiden todellisten henkilökuvausten, Raamatun ja kirjallisuuden valossa.

Mika Poutalan kertomus pikkupojan matkasta pikaluistelun huipulle oli yksi kirjan mielenkiintoisimpia tarinoita. Lopulta hätkähdytti se, että hän ei kuitenkaan koe luistelua varsinaiseksi kutsumuksekseen. Luistelu on hänelle avannut mahdollisuuden hoitaa sitä varsinaista kutsumustaan: "Koenkin, että varsinainen kutsumukseni on olla Jumalan rakkauden ja ilon lähettiläs."

Toinen vahvasti koskettanut kertomus oli sijaisäiti Sisko Hellstenin tarina. Hän kertoo niin vaikeista hetkistä kuin ilon hetkistäkin, joita on tullut vastaan sen jälkeen kun hän avasi sydämensä ja kotinsa sijaislapsille. "Vaikka sijaisvanhemmuus on ollut rankkaa, valitsisin edelleen tämän tien", sanoo Hellsten, joka nyt on jo jäänyt tehtävästä eläkkeelle.

Kirjan jälkimmäisessä osassa Rautio avaa ajatustaan siitä, että jokainen ihminen voi löytää kutsumuksensa ja voi elää kutsumustaan todeksi. Yleensä puhutaan niin sanotuista kutsumusammateista ja jokainen osaa nimetä ainakin muutaman, mikä sellainen voisi olla. Tämä rajaus jättää sitten suurimman osan ammateista ja työn tekemisestä nimikkeen "kutsumus" ulkopuolelle. Vaan kuulehan miten Rautio kutsumuksen linjaa:

"... kutsumusammatti on mikä tahansa ammatti, jonka ihminen kokee mielekkääksi osaksi suurempaa kokonaisuutta ja jossa hän kokee innostusta ja tarmokkuutta sekä tavoitteellista suuntautumista ja uppoutumista."

Kenelle tätä kirjaa voisi suositella? No, ainakin nuorille ihmisille, jotka etsivät vielä omaa paikkaansa, etsivät elämälleen merkitystä eli eivät vielä tiedä mitä heistä isona tulee. Kirjassa Rautio ohjaa eteenpäin tietä, jolla se oma kutsumus voi löytyä. Hän haastaa tutustumaan itseensä ja samalla arvostamaan itseään. Hyvällä tavalla hän nostaa ihmisen omanarvontuntoa. Hän kysyy mikä sinua kiinnostaa ja minkä tekemisestä nautit? Hän vakuuttaa, että täydellinen ei tarvitse olla ja epäonnistua saa.

Kirjassa on vahva kristillinen pohjavire. Luulisin, että se ei kuitenkaan suuremmin häiritse ihan erilaisellakaan aatemaailmalla varustettua lukijaa. Oman kutsumukseen liittyvät asiat ja kutsumuksensa löytämisen periaatteet, joita kirja esittelee, toimivat nimittäin ihan kaikille. Samalla kirjan sivuilta nousee ajatus, että Raamattu ja kristillisyyshän näyttävät olevan aidosti ja lujasti elämässä ja arjessa kiinni.

Raution kirja on siis hyvä valinta vaikka lahjakirjaksi nuorelle ihmiselle. Hyvää ja elämää tukevoittavaa antia siinä on myös vanhemmille jo kutsumuksensa kertaalleen löytäneille lukijoille. He  voivat saada tästä myös hyvää lisäpotkua ja rohkeutta miettiessään suuntautumista uutta kutsumusta kohti. Rohkaiseva, innostava ja ihan silmiä avaava kirja. Suosittelen.

Elina Rautio: Minun paikkani. Tarinoita kutsumuksesta ja sen löytämisestä.

203 sivua.

Päivä osakeyhtiö 2016.