torstai 2. helmikuuta 2017

Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 21-30.


Jatkan sadan kirjan listaani. Nyt ovat vuorossa seuraavat kymmenen, eli listan numerot 21-30. Jostakin syystä nämäkin ovat saaneet pysyvän paikan hyllyssä. 

21) Olavi Rimpiläinen: Eppäilemättä. 2000. Yksi syy siihen miksi tämä kirja löytyy hyllystäni, on se, että joskus jossain tapasin tämän Oulun piispa Rimpiläisen ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan. Sain hänestä niin hyvän ja positiivisen kuvan siinä pienessä hetkessä, että kun tuo kirja käveli jostakin vastaan, niin en voinut olla sitä ostamatta. Kirja koostuu lyhyistä kirjoituksista, joissa on elämän maku. Ei turha ostos!

22) Jack Canfield: Kanakeittoa sielulle. Toinen kattaus. 1997. Tarinakirja. Tarinat kertovat myötätunnosta, toiveista, toivosta, rohkeudesta, sydämiä lämmittävästä lempeydestä, anteeksiannosta, rakkaudesta ja jaloudesta. Näin kirja itsensä esittelee ja sitä tämä on. Herkullista kanakeittoa! Tämä on se toinen kattaus, ja ensimmäinenkin on hyllyssäni. Tätä kirjaa on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle ja kai sekin kertoo suosiosta. Lämpimästi suosittelen luettavaksi. 
23) Giovanni Guareshi: Isä Camillo ja hänen laumansa. 1953. Jos Isä Camillo ei vielä ole sinulle tuttu, niin kehotan tutustumaan. Jos kirja ei sytytä, niin katso edes elokuva. Isä Camillon keskustelut Kristuksen kanssa ovat kirjallisuuden helmi-ideoita. - Usko vaan, että ovat!

24) Suomen Suurruhtinaanmaan rikoslaki 19 p:ltä Joulukuuta 1889. Tämä 1895 painettu lakikirja on minulla jäänyt vähälle lukemiselle. Sen lakipykälistä saa kyllä hyvin kuvaa tuon ajan yhteiskunnasta ja samalla siitä muutoksesta, joka on tässä reilun sadan vuoden aikana maassamme tapahtunut. Otanpa tähän lainauksen kirjan luvusta 19. "Aviorikoksista 2§ Jos mies ja nainen, jotka kumpikin owat naimisissa, tekevät keskenänsä huorin; rangaistakoon kumpikin wankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi."

25) S.J. Vainionpää: Ihmispedosta Kristuksen todistajaksi. 1946. Kun olin lapsi, tämä Vainionpää istui vaimonsa kanssa meillä kotona aika usein vieraana. Hän oli saarnamies ja kirja kertoo hänen elämänsä vaiheista. Listalla tämän paikka on tietysti heti rikoslain jälkeen, sillä kirjoittaja esittelee itsensä ”olen ollut kotiseutuni pahennus, tappelija, puukottaja, pahoinpitelijä, kotirauhanhäiritsijä, suuri juomari ja – kuritushuonevanki”. Kirja kertoo elämän muutoksesta, jonka Vainionpää koki.

26) Isänmaallista runoutta. 1943. Kirja on ilmestynyt sarjassa ’Suomalaista kirjallisuutta kouluille’. 178 sivua juuri sitä mistä nimi kertoo.

27) Ilmari Manninen: Pohjan pitkiltä periltä. 1936. ”Nykyisin ovat Lapin-matkat muodissa”, aloittaa kirjoittaja kirjansa. Tämä on siis matkakirja, vai olisiko ihan matkaopas. Kirjoittaja sanoo tehneensä matkansa Länsi-Lappiin 1929 ja kuvaus matkasta alkaa Kemistä ja päättyy Kätkäsuvantoon Muonion liepeille. Kirjassa on paljon hyviä kuvia joista välittyy kuva tuon ajan Lapista. Hieno matkakirja!

28) J.H. Ingraham: Taavetin huoneen Herra. 1884. ”Tässä tarjotaan suomalaiselle lukijalle eräs kirja, joka on useita aikoja ollut maailman suurimpain kansain luettavana heidän kielillänsä, ja joissa kirja on saavuttanut täydellisen suosion ja mieltymyksen.” Kirjan sisä- ja takakanteen on Marija Juhan tytär, joka on syntynyt 1856, kirjoittanut omistuskirjoituksen omakätisesti.
Joskus kolme vuosikymmentä sitten olen lukenut tämän kirjan uudemman painoksen. 

29) Juhani Aho: Rautatie. 1946. Kirja, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Rautatie ilmestyi ensi kerran 1884 ja se on ihan kansalliskirjallisuut-tamme. Elokuvaksikin se on tietysti tehty. Kato vaikka.

30) Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. 1970. Tämä on minun koulukirjani, johon olen puustaimeni laittanut vuonna 1972. Kirjan kautta tutustuttiin suomalaiseen kirjallisuuteen.
”Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan... / … Jälkiviisaan silmä on somasa paikasa, se kahtoo taaksepäin…" Näin Konsta Pylkkänen miettii viisauen lajeja Havukka-ahon ajattelijassa.







3 kommenttia:

  1. Näistä minua kiinnosti eniten tuo Vainionpään kirja. Ja tuo Rautatie onkin meillä elokuvana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta muistin Vainionpäästä yhden kosketuskohdan lisää. Istun nimittäin päivittäin häneltä ostetun kirjoituspöydän ääressä. Nytkin. Kun Vainionpää kuoli, niin vanhempani ostivat leskeltä tämän kirjoituspöydän. Sitten se tuli jossain vaiheessa minulle. Ja nyt justiin muistin, että onhan minulla hänen raamattunsakin. Siinä on alleviivauksia ym merkintöjä ja sikäli erikoinen raamattu, että Uusi testamentti siinä on vuoden 1913 väliaikaisesti käyttöön otettu suomennos. Sitä aika harvoin näkee. Vanha testamentti on 1933 versio. Vainionpäätä sanottiin käveleväksi raamatuksi - niin hyvin hän kirjansa kuulemma osasi.
      Tuon hänen kirjansa saa ostettua http://www.postimyynti-kivioja.net/tuotteet/tuote/57463/1.html Hintaa näytti olevan 5 euroa. Kirjaa on aikoinaan myyty melkoisesti, tuo minun omani on sen painoksesta kappalemäärältään 17000-25000. Harvassa on nykyään kirja, jota noin paljon myydään.

      Poista
    2. Tulipa tuosta mieleeni, että meiltäkin löytyy vähän erikoinen raamattu. Siinä on vanha testamentti "vuonna 1861 asetetun raamatunkäännöskomitean suomennoksen perusteella kielellisesti muodostettuna" ja uusi testamentti samoin kuin teilläkin se v. 1913 väliaikainen. Kirja on painettu 1927. Tämä meidän versio on ollut äitini tädin. Kirja on yllättävänkin uudenaikaisen näköinen ikäisekseen. Siinä on musta nahkakansi ja tuon isotädin nimikin painettuna. Kirjan sisälle on kirjoitettu "Aune Hääsille Perttulassa 28.VII.33." Tuo Perttula oli hänen työpaikkansa. Hän oli sairaanhoitaja ja diakonissa.

      Poista